Name:
Location: Espoo, Finland

Sunday, June 05, 2005

Keskustelua Suomen terveydenhuollosta

Paul Lilllrank ja Petri Parvinen ovat kirjoittaneet Suomen terveydenhuollosta Suomen Lääkärilehdessa otsikolla
"Omistaja, prosessi, potilas". Suomen Lääkärilehti 2004;10:1052-5. ( Artikkelia voi lukea, jos on Fimnet-käyttäjän tunnus)

Kirjoittajat käyttävät sairaanhoidossa teollisuuden terminologiaa ja pyrkivät teollisuuden kokemuksilla löytämään ratkaisumalleja suomalaisen tervydenhoidon ongelmiin.
Funktionaalinen organisaatio.
Lillrank: ”Erikoissairaanhoito on teknisesti ja laadullisesti korkeatasoista ja osittain jopa kustannustehokasta. Siitä huolimatta hoidon saatavuus on ongelma, jonot pitkät ja väliinputoajia paljon.”
Kommenttini: Jos suomalaisten sairaaloiden leikkaukset ovat EU-maiden edullisimpia, voidaan jättää lauseen ”osittain jopa”- sanat pois.

Prosessiorganisaatio.
Kommenttini: No Comments

•Luova Optimointi
Lillrank kertoo Raimo Sailaksen esittäneen 20 %:n parannusta Suomen terveydenhuollon tehokkuudessa ja Lillrank pitää sitä mahdollisena.
Kommenttini: Vuonna 2002 Suomessa kului 1943 euroa kansalaista kohden terveydenhuoltoon (potilaiden suoraan lompakosta maksettu raha mukana). 20 %:n ”säästö” tästä summasta tekisi vuosikustannukseksi potilasta kohden 1554 euroa. Silloin Kreikka, Portugali ja Espanja menisivät ohi ja siirtyisimme terveydenhuollon kustannuksissa Tsekin, Slovakian ja Puolan kanssa samaan sarjaan.
Jos tehokkuutta nostettaisiin siten, että lääkärit tutkisivat entisen työajan puitteissa 20 % enemmän potilaita, pitäisin ajatusta utopistisena.

Kysynnän ohjaaminen
Lillrank: ”Julkisesti- ja myöskin osittain vakuutuspohjaisesti-rahoitettu palvelutuotanto joutuu kohtaamaan tarpeet ilman markkinoiden kuria ja esilajittelua. Siinä missä kuluttaja joutuu itse priorisoimaan, laittaisiko rahansa asuntoon, autoon vai etelänmatkoihin, kansalainen kaataa kaikki tarpeensa julkiselle palvelutuottajalle. Priorisointi muuttuu yksityisestä julkiseksi. Niinpä julkisessa keskustelussa lähdetään usein naiivisti siitä, että kaikki koetut tarpeet ovat aina reaalikysyntää, johon palveluntuottajan on tarjottava jotakin.
Terveydenhuollon palvelujen lääketieteelliseen laatuun tai tietyn laatutason saavuttamiseen liittyvään riskiin ei ole myöskään ollut tapana kajota. Ei siis tarjota lyhyempää leikkausjonoa nille, jotka suostuvat kantamaan korkeammalla ristillä suoritettavan ”economy class”-operaation riskit.
Kommenttini: Maksaessaan lompakostaan suoraan noin 25 % terveydenhuollon menoista, vaikuttavat markkinat Suomessa oikeasti potilaiden valintoihin. Esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastojen maksuja potilaille on nostettu tasolle, jolloin moni eläkeläinen yrittää välttää vuodeosaston käyttöä.
”Economy class” ei täytä suomalaisten lääkäreiden eettisiä näkemyksiä. On toteuttavissa ehkä Venäjällä tai USA:ssa.

Omistaja-ajattelu
Lillrank: ”Terveydenhuollon omistajatahot eivät ole maassamme tulleet itsestään ja roolistaan tietoiseksi laisinkaan samalla tavalla kuin valtio on tullut tietoiseksi omasta roolistaan valtionyhtiöiden omistajana. Kuitenkin vahvojen professioiden, alueellisten intressien ja mahdottomia vaativien asiakkaiden sekamelskassa kaivattaisiin juuri nyt nimenomaan vahvaa omistajan ääntä.”
Kommenttini: Lillrank väheksyy sitä, että valtio ja kunnat pyörittävät terveydenhuoltoa kansalaisten maksamilla veroeuroilla. Lisäksi suomalaiset maksavat suoraan lompakostaan huomattavan suuren osan terveydenhuollon menoista. Jos sairas ihminen hakee apua vaivoihinsa, voi ongelman ratkaisu ainakin aluksi tuntua ”mahdottomalta”.

Kuka omistaa terveydenhuollon ?
Lillrank: ”Hintadifferointi tarkoittaa suomeksi sitä, että terveydenhuoltojärjestelmän pitäisi tarjota palveluitaan nopeammin ja kätevämmin niille, jotka ovat valmiita maksamaan nopeudesta ja kätevyydestä lisää”
Kommenttini: Vastustan jyrkästi tuollaista ”differointia”. Sairaaloista ei ole syytä tehdä huutokauppoja.

Loppukommenttini: Lillrankin ja Parvisen hypoteesi on se, että Suomessa asiat on hoidettu terveydenhuollossa huonosti vaikka tehdyissä kansainvälisissä vertailussa pärjäämme hyvin.
Ekonomistien on vaikea ymmärtää sitä, että ihmisten sairaudet kerta kaikkiaan ovat reaalinen ilmiö, johon kuluu rahaa kuten kuluu rahaa syömiseen, asumiseen ja pukeutumiseen. Jos yksittäisen kunnan rahat eivät riitä, on valtion syytä tulla apuun turvaamaan terveyspelvelut valtakunnan alueella.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home

Technorati search results for nettipäiväkirja http://pekkajnykanen.blogspot.com 2004-11-27T14:54:19+00:00 780965 60 Locations of visitors to this page